"Elän itselleni"- Annen tarina Vol. 1

“Olen 50-vuotias nainen, joka ei saa itseään ruotuun syömisessä eikä liikunnassa. Nyt on aika tehdä jotain, kun en yksin saa aikaiseksi kuin kahden viikon pyrähdyksen”.  Tämä oli Annen ensimmäinen yhteydenotto. Sovin Annen kanssa ensimmäisen tapaamisen, johon hän innokkaana tuli muutaman päivän etuajassa. Omien sanojensa mukaan hän joutui siis ylittämään kaksi kertaa korkean kynnyksen.               

Miksi Personal Trainer? "Olin täysin kyllästynyt elämän rytmiini, tapoihin, selittelyihin ja tekosyihin. Tein päätöksen ostaa itselleni joululahjaksi 3 kuukauden PT-ohjauksen ja salikortin.  Projektin nimeksi tuli ”elän itselleni”. Ystävälläni oli hyvä kokemus Personal Trainer –palvelusta. Siitä sainkin kannustusta laittaa sähköpostia Kirsille heti, kun olin päättänyt aloittaa projektin."

 

Anne syksyllä 2017

 Olivatko liikunta-ja ruokatottumuksesi pahat? Miten hunningolla olit? "Aamun aloitin pelkällä kahvilla ja sen voimalla saatoin mennä koko päivän. Välillä otin vähemmän terveelliset eväät töihin, mutta useimmiten päivät menivät todella huonolla/vähällä ruualla. Illalla ei sitten riittänytkään mikään: pitsaa, kebabia, leipää yms. Olo oli nuutunut ja väsynyt. Olin ärsyyntynyt, kun en pystynyt tekemään muutosta itse. Olin suunnittelut tekeväni muutosprojektin 50-vuotis päiväksi. Vuosi myöhässä mentiin. Välillä sain itseni vesijuoksuun, mutta sekin oli satunnaista. Olin tekosyiden mestari, kun joku pyysi minua kävelemään tai salille. Hulluinta oli se, että pidän vilpittömästi liikunnasta. Istuin kuitenkin vain kotona sohvalla ja kudoin. Kutominen on intohimoni."

Tavoitteesi projektille? "Halusin olla energinen ja kevyempi. Ulkopuolisesta voi tuntua siltä, että energiaa minulla on aina piisannut, mutta oma tuntemus oli päinvastainen. Suoraan sanottuna en tykännyt itsestäni ja siitä miltä näytin. Nyt on jo jotenkin kiva katsoa peiliin, mutta matkaa on vielä jonkin verran siihen, että olen sinut itseni kanssa. Tavoite oli myös se, että opin pitämään saliharjoittelusta, josta en ole koskaan tykännyt. Pidän urheilullisista vaatteista ja olisi ihanaa mennä kauppaan ostamaan vaate, josta tykkään eikä sitä mikä mahtuu päälle."

Miten valmennus meni? "Hyvin! Kertaakaan mikään ei tuntunut vaikealta tai oli niitä ns. inhokki vempaimia, mutta niistäkin opin tykkäämään. Yhteiset tunnit PT:n kanssa olivat todella mukavia, kannustavia ja todella tarpeeseen, jotta opin liikkeet tekemään oikein. Liikkumisesta sain heti kopin ja olen nauttinut kuntosalitreeneistä. Itse asiassa on ollut vaikeaa pitää lepopäiviä. Ehkä niissä on ollut pelkona, että repsahdan vanhaan. Aloitin ruokavalion myös heti. Ensimmäisenä siivosin keittiönkaapeista kaiken ”ei terveellisen” pois. Tammi-ja helmikuun elin tarkasti ruoka-ja saliohjelman mukaan. Menot ja bileet mentiin vesilinjalla. Aamupala oli ehkä vaikein, mutta nyt siihenkin on tottunut. Päivääni kuuluu aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Leipä oli paheeni ja helppo sekä nopea ruoka. Nyt leivän määrä on vähäinen ja vatsa kiittää. Nälkää en ole todellakaan kärsinyt. Valmistelen ruokia aina etukäteen. Esimerkiksi uunikasviksia teen aina kolmeksi päiväksi. Teen myös erilaisia smoothieita, jotka ovat helppo ottaa mukaan: kun menen salille, juon puolet ja treenin jälkeen toisen puolen."

Anne keväällä 2018

Miten olet muuttunut 3kk:n aikana? "Olen paljon energisempi ja virtaa piisaa. Kotona sanotaan välillä, että voitko nyt rauhoittua ja mennä sohvalle, vaikka kutomaan. Viikon prioriteetti on se, milloin menen salille ja uimaan. Olen huomannut, että kun tahtoa piisaa, niin aikaa löytyy aina. Tämän projektin aikana olen ehtinyt tekemään kaikkea mitä ennenkin. On itsensä huijaamista sanoa, ettei ole aikaa salille ja liikunnalle. Tämä projekti on ollut erilainen kuin monet epäonnistuneet aikaisemmat yritykseni. En ole dieetillä vaan elän itselleni projektissa, joka on tästä eteenpäin elämäntapani. Olen myös halunnut rohkaista samassa tilanteessa olevia kavereita liikkumaan. Tämän projektin upeana lisänä on uudet tuttavuudet salilta. Paras joululahja ikinä!"

Onko lähipiiri ja tuttavat huomanneet muutoksen? "Olen Salpan A-poikien joukkueenjohtaja ja rahastonhoitaja. Olen siis paljon jalkapallokentän laidalla. Olin katsomassa yhtä peliä ja tuttavilla oli kuulemma ”kinaa” olenko se minä, joka seisoo aidan vieressä. Talven jälkeen olin paksun toppatakin sijaan verkkareissa, jolloin muutos paljastui. Olen pienentynyt ja vyötärö on löytynyt! Rehellisesti sanottuna, en osaa aina itse nähdä muutosta. Kaverini näytti minulle kuvia viime ruskaretkeltä Rukalla. No joo…on pakko uskoa, että vyötärö on hiukan muuttunut sekä kroppa kiinteytynyt."

Miten tästä eteenpäin? "Jatkan samalla energialla kohti seuraavaa tavoitetta. Sali on nyt minulle tapa. Osallistuin Be strong- liikuntapäivänä Bungee -tunnille ja tämä uutuus oli hauskaa sekä vei minut mukanaan. Vanhat tavat ja selittelyt ovat taakse jäänyttä elämää. Ystävät ovat luvanneet tukea (raahata siis tavalla tai toisella salille), jos vanhat tavat meinaa tulla takaisin."

Tämän energiapakkauksen kanssa on ollut upea tehdä muutosmatkaa. Uskon myös, että Annen läheiset ja tuttavat ovat aina nähneet hänet energisenä, mutta nyt tällä virtalähteellä voi sähköistää, vaikka omakotitalon. Annessa on ihailtavaa positiivisuutta ja lapsenomaista innostuneisuutta uusiin asioihin. Hän rohkaisee, innostaa ja auttaa myös muita. Anne on koko valmennuksen ajan noudattanut ohjeita ja tehnyt muutokset niin kuin on sovittu. Valmentajan näkökulmasta ”helppo valmennettava”. 

Olen Anne sinusta niin ylpeä! 

T. PT Kirsi

                     

Susannan matka kohti terveellistä elämää

“Olen keskivartalolihava, haaveilen uuman löytymisestä ja twerkkipepun kasvattamisesta. Liikun suht paljon ryhmäliikuntatunneilla, lemppareitani on jooga, rullailu ja pilates. Syön todella hullusti. Lihasmassa mulla on todennäköisesti melko surkea. Eniten kaipaan apua ruokavalion kanssa. Syön liian vähän tai liian paljon, harvemmin niin kuin kuuluisi. Ruokaa en jaksa punnita. Työkseni istun päivät pitkät, joka on tehnyt minusta entistäkin löysemmän.”

Näin kirjoitin ilmoittautuessani Gym&Fitness Centerin PT-valmennukseen, jonka voitin Instagramissa Jyväbroilerin järjestämästä kilpailusta. Kyllä, niistä kilpailuista voi todella voittaa. Olen siis Ketolan Susanna, markkinointisuunnittelija salolaisessa Mainostoimisto Kukessa. Toisin kuin introsta voisi päätellä, olen sinut itseni kanssa. Olen itse asiassa sairaalloisen sinut itseni kanssa. 

Sairaalloisen sinut = Henkilö joka laihtuu 1-2kg, kurkkaa peilistä ja toteaa olevansa kuuma kissa, jonka jälkeen juhlii tätä syömällä sipsiä, karkkia, pullaa jne. ja aloittaa taas alusta.




Personal trainerinani toimii super-PT Henna, joka auttaa mua kaivamaan kätkeytyneen vyötärön esiin. Ensimmäisessä tapaamisessa kävimme läpi toiveeni ja tavoitteeni. Teimme myös Tanita-kehonkoostumusmittauksen. Tuloksista yllätyin positiivisesti. Olin aivan varma, että lihaksistoni on täysin surkastunut - näin ei kuitenkaan ollut. Testi tehdään kuukauden päästä uudelleen, jotta nähdään edistyminen. Kuva tuloksista lopussa. 

Toiveet valmennukseen: 
- Twerkkipeppu
- Vyötäro esiin
- Ei ruuan punnitsemista
- Terveellisten elämäntapojen omaksuminen, ei pikakuureja

Painoa on tällä hetkellä 84kg. Huom! Olen 176cm, eli ihan mahdottomassa kunnossa en ole. Hennan kanssa olemme tyytyväisiä 5kg:n pudotukseen, ultimate-tavoite on kuitenkin -10kg 7.6.2018 mennessä. Hui. 

Vyötäröni kapein kohta on tällä hetkellä 84cm. Mun kapein kohta ei siis ole navan kohdalla, josta vyötärö aina mitataan. Henna seuraa navan ympärystä, mä seuraan kapeinta kohtaa, koska se on selkeämpi mun yksin kotona mitata. 

Matka kohti terveellisempää elämää (ja muhkeaa twerkkipeppua) on alkanut!

Seuraa minua:
Instagram
Twitter

LinkedIn

#ketfit

Ihan niin kuin Strömsössä...

Upea Johanna kirjoitti meille kuulumisia hänen projektistaan. Lue hänen aikaisempi kirjoituksensa yli 20 kilon painonpudotuksesta tästä.
---

Voi kun kaikki menisikin niin.. Tähän kevääseen on mahtunut paljon ylä- ja alamäkeä. Vuodenvaihteen jälkeen oli hienoinen tyhjiö sisälläni. Olin hienosti päässyt ja ylittänytkin tavoitteeni. Mutta kuinka tästä eteenpäin? Miten jatkaisin ruokavaliota, mistä motivaatio treeneihin?

No, treenien kanssa ei ole tarvinnut huokailla. Ne ovat kulkeneet edelleen hyvin ja kertaakaan ei ole ollut vastenmielistä lähteä salille; oli kyse sitten Pirittan tehotreeneistä tai Markon huikeista HAASTE! -tunneista, joihin olen jäänyt auttamatta koukkuun! Tai juoksukoulusta, josta saatu todistus komeilee työpöydän reunalla vieläkin. 

Mutta se syöminen... Miten joku asia voi hallita ihmisen mieltä niin määrättömästi. Se, mikä oli viime syksynä lasten leikkiä, on nyt jotain aivan muuta. Houkutukset huutelevat yhä vaan kovemmalla äänellä ja yhä useammin olen huutoon vastannut. Nyt varsinkin kesän kynnyksellä tuntuu, että joku vahva voima kiskoo toista kättä yhä voimakkaammin kohti karkki- tai pullapussia. Ja toinen käsi yrittää pyristellä vastaan kurotellen kohti terveellisiä vihanneksia ja hedelmiä.

Olen ollut tässä tilanteessa lukuisia kertoja. Olen saanut kivasti pudotettua painoa ja sitten kun "normaali", terve elämä pitäisi alkaa, ovat nuo makeat houkutukset hiipineet salakavalasti takaisin elämääni. Olen ääripäiden ihminen. Kun on hyvä hetki, pysyn tiukasti kiinni terveellisessä ruokavaliossa, mutta huonot hetket ovatkin sitten tosi huonoja. Vai kuulostaako viisi pomarmunkkia illassa kovin hyvältä idealta? Eli saan välillä tolkuttomia ahmimiskohtauksia. 

Miten saisin mieleni mukaan tähän uuteen elämääni? Minkä takia minä, ja varmasti monet kohtalotoverini, sorrumme aina uudelleen vanhoihin tapoihin? Miksi sokeri ja rasva houkuttavat enemmän, kuin hyvältä näyttävä vartalo uusissa kesävaatteissa? Olen päättänyt ratkaista tämän asian keinolla, millä hyvänsä. En aio enää suostua mieleni harhaiduksiin. Haluan päästä eroon kokoaikaisesta ruuan ajattelusta. 

Huhtikuussa teimme kehonkoostumusmittauksen. Painoa oli tullut puoli kiloa lisää ja lihasmassa kasvanut. Eli sekä hyvää, että huonoa. Mutta huhtikuusta kesäkuuhun olen saanut noita järjettömiä mässäilykohtauksia, enkä ole uskaltautunut vaa'alle. Tuntuu, että painoa olisi tullut lisää. Vielä en ole paniikin vallassa, mutta nyt täytyy nopeasti löytää taas reitti oikealle tielle.

Kesäterkuin Johanna

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

No hyvinhän se meni :)! Itselläni oli tavoitteena, että kunto sekä lookki ja esiintyminen menevät niin nappiin, että mistään muusta se ei ainakaan sitten jäisi kiinni kuin niistä tatuoinneista, ja niinhän siinä sitten taisi käydäkkin. Joten ainakin oma fiilis on hyvä, mitään en olisi voinut paremmin tehdä :)!

Sielä sitä patsastellaa kultsan lavalle nii nättinä että!

Okei ehkä alkuun pari pientä horjahdusta ja levoton toinen käsi olisi voinut olla fiksaamisen arvoisia juttuja, mutta ne ovat lopulta hyvin pieniä sivuseikkoja, joita en edes mieti, kun muuten olen koko suoritukseen oikein tyytyväinen. Jokainen tuomari siis pisti meikäläisen häntäpäähän tatuointieni takia. Kuntoon ja koko pakettiin muuten olin erittäin tyytyväinen ja tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään, vaikkakaan toista kertaa tätä en vain kokemuksen kautta enää halua tehdä, vaan kyllä sitten pitäisi olla jo mahdollisuus ihan pokaaleillekin. Joten se jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan kisailujen suhteen  ehkäpä lajin vaihdos ;)! Bodyfitneksessä nääs ei ihan yhtä rankasti vaikuta tatuoinnit kun bikinifitneksessä. Toki vaikuttaa, mutta lähinnä vain sen suhteen pystyykö lihaksia katsomaan symmetrisesti tai kuinka lihakset erottuu, tai ei erotu, tatuointien vuoksi. Lisää aiheesta tatuoinnit ja bikinifitnes voit lukea alempaa, mutta ensin kisaviikonlopun fiilistelyt ;)!

Minä oikealla, sarjan voittaja Ona Juusonen vieressä

Viimeistelyviikko oli juuri niin ihana kuin odotinkin. Kaikki kaunistautumiset ja ruokaa sai tankata (näistä kerroin jo edellisesessä kirjoituksessa,jos missasit niin lue tästä).

Oh my god mitkä kynnet by Satu Airio! Niistä tuli vieläkin paremmat mitä osasin kuvitella, ja mätsäsi täydellisesti mun ihanien biksujen kanssa, jotka ovat Pinkkiheidin käsialaa :)

Ja ihanat ripset Beauty Studio Annasta, love it!

Tästä se lähtee! Vikat poseharkat ennen kisoja Salon parhaalla salilla eli Gym & Fitness Centerillä. Koutsi Hanna Saario, BodyFitness junior kilpailija Sanni Telaranta sekä meikäläinen.

Koutsille iltapalaa hakemassa ;)
(vitsi vitsi..mutta tältä reissulta ei huumoria puuttunut)

Perjantaina startattiin Jessican ja Sannin kanssa auto kauneusstudio86:n pihalta, kun Anna oli ensin fiksannut ripseni kisakuntoon. Matka meni rattoisasti, mitä nyt hieman ruuhkassa jumitettiin. Mentiin heti ensin kulttuuritalolle hoitamaan kilpailijarekisteröinnit pois alta. Siellä siis ilmoittaudutaan ja käydään läpi tarkastus, jossa tarkistetaan pituus, että on menossa oikeaan sarjaan, bikinien ja kenkien sääntöjenmukaisuus ja jaetaan kilpailijakortit.

Olin varannut meidän porukalle ihanan viiden hengen huoneiston katajanokalta (suosittelen ehdottomasti tälläistä vaihtoehtoa perus hotlan tilalta). Huoneisto oli tilava ja sieltä löytyi kaikki tarvittava, melkein kuin olisi kotona ollut :)! Hintakaan ei ollut paha, väitän että hotelliin olisi mennyt tuplaten. Saavuttiin Jessican ja Sannin kanssa tänne edeltä ja Hanna ja Teera tulivat perästä. Iltaa vietettiin rennosti ja voi että meillä oli hauskaa ja ihme ja kumma, vieläkään ei juurikaan jännittänyt :)!

Jessica hoitaa hiukset ja meikit, niin täytyhän jonkun hoitaa kynnetkin: Teera sai tämän pestin ;)

Ihana Sanni Bodyfitness Junior SM4!

Lauantai aloitettiin Sannin valmistautumisella. Ihana Sanni kisasi Bodyfitness Junioreissa ja pärjäsi hienosti kaapaten itselleen SM4 sijan. Lauantai meni siis fiiliksiä nostatellen kultsalla ja Sannia kannustaen. Oli ihan huikeeta!

Illalla sitten loppui meikäläiseltä veden juonti ja käytiin kevyesti lenkkeilemässä Helsingin kauniissa maisemissa. Odotettu h­-hetki alkoi olla lähellä. Kuivatteluviinit nassuun ja nukkumaan.

Sunnuntaina sitten koitti se oma vuoro, eikä vieläkää kauheasti  jännittänyt... Kummallista, mutta fiilis oli oikein hyvä :)! Tehtiin rauhaksiin siinä aamutoimet ja sitten Jessica alkoi taikomaan prinsessalookkiani kuntoon. Parit värikerrokset, kamat kasaan ja eikun menoksi. Lavan takana sai odotella parisen tuntia, mutta siellä oltiin rennosti pötkötellen jalat kohti kattoa. Yllättävän nopeasti se aika sitten lopulta näin menikin.

Lavalle mentäessä fiilis oli ihan mieletön. Pieni jännityskin taisi sitten lopulta iskeä jalkoihin kun tuntui ettei meinaa pystyssä pysyä. Pari hassua horjahdusta siinä tulikin, mutta sitten se iski se vau elämys että täällä mä nyt olen ja tämähän on kivaa. Kyllä niin nautin olla lavalla :)! Nopeastihan se kaikki loppujenlopuksi oli ohi, ja yks kaks huomasinkin istuvani Hannan kanssa kultsan ravintolan puolella leipää tyytyväisenä mussuttaen. Hienosti meni, vaikkei pokaalia tullutkaan. Olen ylpeä siitä, että menin kuitenkin omana itsenäni - tatuointieni kera. Täytyy kyllä vielä mainita, että parempaa koutsia ei olisi voinut toivoakkaan. Hanna oli kokoajan läsnä ja toimi sekä mun valmentajana että huoltajana. Ei tarvinnut itse ressata mistään, kun tuntui että toinen hoitaa jopa ajattelemisenkin puolesta, joten suuri kiiitos Hanna! Tästä hannan blogiin.

Koutsin kanssa lähtövalmiina!

Rento meininki, minä ja rakkaan lapseni kätyrityyny <3

Hyvän valmentajan/huoltajan duuniinkuva ;)

Kyllä leipä maistui :D

Tatuoinnit ja Bikinifitness
Teksti sisältää muutamia lainauksia yhdeltä kisatuomareista.

Miksi niistä sakotetaan, ja miksi miehillä ei? Onko reilua vaiko ei? Sitä sopii miettiä, mutta pääasiassahan ne tatuoinnit häiritsee sen takia, että kovin isoilla ja toispuoleisilla tatuoinneilla ei saada selvyyttä kunnolla, että onko kroppa/lihakset symmetriset. Kun sitähän kriiteereissä haetaan. Bikinissä niistä sakotetaan eniten sen takia, että bikini mielletään myös "kauneuskilpailuksi", jossa muun muassa nassukallakin on vaikutusta. Näin ollen ajatellaan, että kovin tatuoitu nainen ei ole lady like­ -tyylinen. Yksi kriteerihän on myös naisten lajeissa (sekä myös nykyään mens physiquessa), ihon kunto.. Tähänhän se tatuointi myös vaikuttaa. Ihan yhtälailla arvostellaan ihon väri, kunto (arvet, tasaisuus) jne. Jos on tatuointeja, niin eihän periaatteessa iho silloin ole kunnossa? (Itse olen hitusen erimieltä näistä asioista, mutta nämä nyt sattuvat olemaan kuitenkin lajin arviointikriteereitä). Bikineissä eroavaisuudet (jos nyt ajatellaan laajemmin) on usein pieniä eri kilpailijoiden välillä, joten on oltava vielä erityisen pikkutarkka, kun sijoituksia jaetaan. Onko tatuointeja paljon ja onko ne hyvällä maulla tehtyjä ja siistejä? Mutta tähän lajiin ne ei (ainakaan tällä hetkellä) kuulu. Eli kyseessä ei ole mikään tämmöinen, että "tuomareiden toivoisi tottuvan tatuointeihin, koska ne on  nykypäivää." ­systeemi vaan sääntöihin liittyvä kriteeri. Nykyään tatuointeja on monilla ja usein pienet ja yksittäiset tatuoinnit eivät kilpailuissa haittaa, mutta sitten on näitä kilpailijoita joilla on niitä kovasti, niin valitettavasti heidän sijoituksensa on usein huonompia, juuri yllä mainituista syistä.

Mitä tatuointien peittämiseen tulee niin säännöissä sanotaan että niitä ei saa  peittää,selkeetä ;)! Kyllähän tätäkin tehdään mutta itselläkin niin monta tatuointia että  olisin joutunut vuoraamaan itseni tattoocoverilla kokonaan (aika homma mutta  onnistuu ja jopa yllättävän hyvin), mutta tämä on kiellettyä. Tattoocoverilla kuitenkin saa tatuoinnit ihan näppärästi piiloon ja värikin on ihan nätti mutta samea/nokinen  eikä toimi öljyn kanssa (tosin tämä öljykin kiellettyjen listalla mutta “kaikki” käyttää  kuitenkin) :).

Näin näppärästi ne tatskat peittyy!

Vähän meni överiksi…

Syömään lähdössä!

Niin että mikä? No syöminen :D. En ollut edes varustautunut millään herkuilla lavan taakse, niinkuin monilla on tapana, ja monet kyselikin että mitä aion mukaan ottaa. No en ottanut mitään, ei tuntunut olevan tarvetta sille, eikä oikein tehnyt mielikään. Mutta kyllä se leipä ja zerokokis kuitenkin maistui, mitkä koutsi mulle kiikutti, kun poistuimme päät pyörryksissä takahuoneesta. Ihanat rakaat ystäväni ketkä olivat kannustamassa mua tulivat kaikki halimaan ja joitakin herkkujakin sain; prodepatukoita, suklaata, karkkia ja ihan maailman parasta ystäväni omatekoista prodepiirakkaa ja skyrriä päälle ni avot (tämä olikin itseasiassa ainoa mitä pyysin).

Olin varannut porukallemme Helsingin keskustassa sijaitsevasta memphiksestä pöydän, jonne sitten lähdimme porukalla illlalla. Voi että se ruoka maistui hyvälle. En tainnut paljoakaa kuulla tai nähdä mitään muuta, kun keskityin vain siihen syömiseen. Jälkiruuan valinta oli liian vaikeata, enkä millään osannut päättää kahden väliltä, joten päätin ottaa molemmat, hupsista - ei vaan nams!

Kun et osaa valita, niin ota molemmat! ;)

Raskausmahapäkki

Hyvää oli ja tuntui että vatsa on ihan pohjaton. Tämä tosin kostautui kotimatkalla, jolloin matka taittui vaakatasossa kipeän mahan kanssa, mutta kyllä se siltikin oli  täysin sen arvoista :D

Maanantaina sitten “paluu arkeen” ja alkoi reverse elikkäs dieetiltä paluu dieetti. Kun on pikkuhiljaa laskettu kalorit ja “ajettu” kroppa kisakuntoon, niin sieltä se pitää myös pikkuhiljaa palauttaa ja nostaa pikkuhiljaa niitä kaloreita. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, niin taas ollaan dieetillä :)! Tästä sitten vain lisää lihasta ja kyllä mielessä siintää jossain tulevaisuudessa vielä kisalavat, lajin vaihdolla vain.

Koska niitä muskeleita lisää haluan, niin en enää senkään puolesta sovellu bikinilajiin. En kuitenkaan lyö vielä mitään lukkoon, vaan nyt keskityn muihin juttuihin sekä treenaamiseen ja tulevaisuus sitten näyttää kuinka käy. Oli siellä lavalla kuitenkin sen verran kivaa, että kyllä sinne mielellään vielä uusiksi menisin :D.

Mitäs sitten olen tehnyt nämä kisojen jälkeiset viikot?
Minulla olisi teille vaikka kuinka paljon kerrottavaa. En todellakaan ole jäänyt laakereille makaamaan vaan toimintaa on riittänyt monenmoista mutta niistä teille kuvapläjäyksen muodossa.

 Valokuvaaja Jarno Lindholm, LeBlank / Hiukset ja Meikki Jessica Salmi, Kauneusstudio86

 Valokuvaaja Jarno Lindholm, LeBlank / Hiukset ja Meikki Jessica Salmi, Kauneusstudio86

 Bodypainting malleilua, Mari Lehdon upeaa taidetta iholla! Paikassa MAKE UP FOR EVER Academy Helsinki

Aivan huikea taival takana ja kokemus oli mahtava. Kyllä joka ikinen, joka sinne lavalle nousee on jo voittaja ja voi olla ylpeä siitä, että sinne asti on päässyt, joten oikein paljon onnea teille kaikille oli pystiä saatu tai ei :)!

Parhautta <3

 Rakkaimmat <3 Lapset vähän auttoivat vappumunkkien kanssa, kun eihä tää äitee näillä kynsillä mitään taikinaa voinu vaivata :D

Terkuin, Kati

Katin matka Bikini Fitness lavalle

Hei kaikki! 

Tässä kirjoittelee ahkera Gymillä kävijä sekä kevään Bikini Fitness kisalavalle nouseva, reipas äiti-ihminen. Gymillä tulee aikaa vietettyä melkein yhtä paljon kuin kotonakin, joten voisin sanoa, että paikka on kuin toinen kotini - joten varmasti moni on minut siellä nähnytkin.  

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

No kuka minä sitten olen? Olen 30-vuotias kahden pienen pojan äiti. Olen parturi­kampaaja ja juuri sain matkailualan perustutkinnon opinnot valmiiksi, onnea minä. Olen aina tykännyt touhuta paljon, jatkuvasti monta rautaa kuumana samaan aikaan ja lastenkin kanssa tulee touhuttua paljon kaikenlaista: kuten säännölliset uimahallireissut ja ulkoilut. Paljon on tullut matkan varrella kaikenlaista koettua ja monennäköistä työtä tehtyä, mutta kaikki mihin ryhdyn ja mitä teen, pyrin sen tekemään olemalla aina intensiivisesti läsnä: niin treeneissä kuin lastenkin kanssa. Olen siis välillä vähän turhankin energinen tapaus, enkä tykkää olla kauaa paikallani, vaikka sekin tekee välillä ihan terää. :)

2012 otettuja kuvia minusta ja lapsista, joskus näemmä ollut blondikin ;D

Minä 2010 ja minä 2014, vähän saatu jo lihasta luitten päälle ;)

Taustastani:
Vuosia ravasin eri kuntosaleilla pääasiassa jumpissa, satunnaisesti salillakin. Kaikenmaailman jumpat, spinnit ja BodyPumpit, BodyStepit ja kahvakuulailut yms. täyttivät kalenterin jopa 5­-7 kertaa viikossa. Mitä useampi jumppa putkeen, sen parempi. Täytyi olla hyvä kunto kun niin paljon jaksoi. Olonikin oli ihan super, mutta peilikuva ei kyllä ollut yhtään niin super kuin olisi tuolla liikuntamäärällä luullut olevan. Olin siis ns. ”laihaläski”.

Gymillä aloin käydä toisen lapseni ollessa noin puolivuotias ja tämä oli kyllä yksi ihan parhaita päätöksiäni. Ihana sali ja ihana henkilökunta!♥ Aloitin alkuun samalla tapaa hurjilla jumppaputkilla kuin aikasemminkin, mutta tavoitteenani oli kroppa mitä ei ihan näillä keinoin saatu ja sen tajusinkin vasta myöhemmin. Ruokavaliokin oli itselläni silloin luokkaa: syö kuin hiiri (en tätä silloin tajunut).

Minä ja mun paras koutsi Hanna Saario ♥

Gymillä sitten näin ekaa kertaa Saarion rouvan treenaamassa ja kattelin että wou tuota minäkin haluan tehdä ja päätin ottaa yhteyttä häneen. Tavoitteeni kerrottuani muuttuikin ryhmäliikunnat melkein kertarytinällä salin puolelle ja voi sitä ruuan määrää mitä ruokavalioon iskettiin. Pari viikkoa siinä meni, että oppi syömään edes sen vaadittavan aamupala määrän kokonaan. Ennen kun ei sitä aamupalaa kuulunut omaan ruokavalioon ollenkaan. Pitkä matka tässä on käyty ja samalla opittu, että parhaiten sitä kroppaa saa muokattua salilla ja syömällä - yhtään kuitenkaan väheksymättä ryhmäliikuntoja! :) Kisadieetin myötä olen päässyt nyt hiukan taas nauttimaan myös niistä ryhmäliikunnoistakin, joita Gymiltä löytyykin todella kattavasti aamusta iltaan! ;) On tullut käytyä lähinnä spinningissä ja kehonhuoltoon liittyvillä tunneilla (ei nyt ruveta kuitenkaan liian hurjaksi näin dietillä :D)!

Pienen aikakauden olen minäkin ollut hiukan isommassa kunnossa (perus parisuhde lihotti ja sain lapsen sekä “raskauskilot”). Muistan vieläkin kuin eilisen sen, kun tulin laitokselta kotiin  pienen nyytin kanssa, voi sitä onnea, ♥ mutta kun uskaltauduin vaa’alle niin mitä ihmettä: vain viisi kiloa jäi laitokselle?! Tähän voi varmasti monikin äiti samaistua, eikö? Ei se mennytkään ihan niinkuin piti (valitettavasti näiltä ajoilta ei pahemmin kuvamateriaalia löydy)… No ne  raskauskilot sai nopeasti kyytiä ja samalla kaikki muukin mielestäni ylimääräinen ja reilussa vuodessa olin takaisin kunnossa. Alimmillaan paino huiteli siellä 45kg (okei ehkä vähän meni  överiksi). Pituutta minulla on 168cm. Toinen raskaus menikin sitten aivan toisella tavalla,vielä viimeisillä viikoillakin kävin melkein normaalisti salilla, spinnissä ja pumppitunnillakin. Olo oli loistava ja synnytyskin sekä siitä palautuminen meni naurettavankin helposti (siis voiko näin  edes sanoa mutta totta se on). Mitään raskauskilojaan ei varsinaisesti edest tullut ja hyvin  pian synnytyksestä aloitinkin jo kuntoilut taas, alkuun kotosalla ja sitten pikkuhiljaa salin ja uimisen merkeissä kunnes löysin tieni Gymille. 

Gymillä salilla painoilla räpeltämistä 2014 maaliskuussa. Ps. Taitaa tuo ammatti paistaa läpi alati muuttuvasta tukkatyylistä ;)

Hannan kanssa tapasimme kunnolla ensi kerran 2013 alkuvuodesta. Tavoitteeksi heitin Eva Whalströmin kropan: tuolta haluan näyttää. Tuolloin olin hiukan jo itsenäisesti saanut painoa lisää, silloin sitä oli n. 53kg. Siitä sitten lähti pikkuhiljaa etenemään se meikäläisen treenailu ja niinhän sitä sanotaan että nälkä kasvaa syödessä ;)! Kesällä 2014 lyötiin Hannan kanssa kisatavoite lukkoon ja nyt se sitten olisi edessä Fitness Classic 2016 bikini  fitness beginnerseissä. En todellakaan olisi tässä pisteessä ilman Hannan tukea ja tietotaitoa. Hänen kanssaan on  ollut ilo kulkea tätä matkaa!  Hanna kilpailee aktiivisesti IFBB:n Bodyfitness -lajissa ja kuuluu  Suomen Fitness ­maajoukkueeseen. Tässä muutamia hänen saavutuksiaan, 2011  tulokasvoitto lisäksi PM overall­voitto vuonna 2012, PM­voitto v. 2015, Suomen mestaruudet  vuosina 2012 ja  2014, joista 2014 myös overall­voitto, MM4­ sijoitus (2014) sekä Arnold  Classic Europe 4.sija vuosilta 2014 ja 2015.  Aika hyvin,eikö? ;) Tästä pääset Hannan blogiin.

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

Nyt ehkä jollain käy mielessä että sillähän on niitä tatuointejakin aika paljon... Jep, olen itsekin aikoinaan ajatellut, että ei varmaan kannata kisata, koska mulla tosiaan on nämä  tatuoinnit ja niitähän ei siis saa kisoissa edes peittää (toki tätäkin tästä huolimatta jonkin  verran tehdään) mutta eihän nämä tatuoinnit mua kuitenkaan millään tavalla estä  kisaamasta. Ne voi ehkä olla jonkinlainen hidaste lajissa menestymisen suhteen, mutta ei ne este ole. Asiaa pohtineena olen tullut siihen tulokseen, että täysillä omana itsenä ja ylpeänä aion lavalle nousta - enkä edes yritä peittää mitään!:)

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

Fiilis on hyvä, sitä se on ollut koko dietin ajan. Mitä se sellainen kooma oikein on,mistä kaikki puhuvat? :) Omalle kohalle ei ainakaan ole osunut (vielä,koputan äkkiä puuta). Toki aina joukkoon  mahtuu huonompiakin päiviä tai kun väsyttää, mutta ne kuuluvat normaaliin arkeen muutenkin. Kroppa on kokenut matkan varrella hurjia muutoksia ja homma jatkuu vain. Tällä hetkellä näin dieetin loppumetreillä treenaan viidesti viikossa salilla sekä viidesti viikossa aerobista sekä kolme vartin intervallia.

Hannan kanssa nähdään ja ollaan yhteydessä viikoittain. Parempaa koutsia ei voisi olla! On treenattu todella lujaa ja paljon on myös naurettu. Mua naurattaa melkein aina, varsinkin jos treeni tuntuu oikein pahalta. Mitä pahempi niin sitä enemmän meinaa naurattaa. Joskus on vähän meinattu itkua turhertaa – eikä se oksennuskaan kaukana ole ollut. Kerran Hanna treenien lomassa totesi, että tuossa on roskis, oksenna sinne, niin sitten jatketaan (ei sitä oksua sentään kuitenkaan tullut). Enimmäkseen kuitenkin nauraen ja nauttien menty eteenpäin ja kaikki on todellakin ollut sen arvoista.

Noin kuukausi ennen kisoja

Loppua kohden yhteistreenien painopiste ollut posetreeneissä, mikä onkin oikeasti paljon haastavampaa hommaa kuin sitä uskoisikaan. Ei se ole ihan niin että sinne lavalle vaan mennä tepastellaan ja otetaan se asento ja that’s it. Niiden asentojen eteen pitää oikeasti tehdä todella kovaa työtä, että sen tosiaan saa näyttämään siltä että sinne tosiaan vaan mennään ja  otetaan se asento eikä tunnu missään :D. Omalla kohdalla tämä on ehkä ollutkin se kaikkein haastavin puoli koko hommassa, mutta sitkeällä harjoittelulla pääsee kyllä pitkälle - ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo tulla sen verran selkärangasta, että kuulkas hyvä tulee ;)!

Mitä muuta sitten kuuluu tähän kaikkeen valmistautumiseen?
Rankat treenit vaatii myös paljon lepoa ja kehonhuoltoa. Ennen kaikkea siis tuota lepoa. On pitänyt oikein itsekin rauhoittaa tätä sisäistä duracelpupuani, joka haluaisi sännätä edes takas aamusta iltaan. Kuitenkin olen sen huomannut, että kroppa tarvitsee nyt enemmän sitä lepoa ja näin olen siis fiksuna tyttönä asiani järjestänyt niin, että on myös aikaa sille levolle ja huollolle. Ostin  jopa rullan kotiin (okei myönnän, olen hieman laiska tämän suhteen, joten enemmänkin lasten  leluksi se on päätynyt). Onneksi kuitenkin rakkaalta salilta löytyy kätevästi myös hierontapalvelu Mikko  Rantanen, jota ei voi muuta kuin lämpimästi suositella! Mikon käsittelyssä käyn normaalisti noin 2­-3 viikon välein, mutta näin dieetillä käyn siellä ihan viikoittain. Ei se aina mikään nautinto ole kun noita lihaskalvoja availlaan, mutta kyllä kannattaa panostaa myös tähän.

Kauneusstudio 86, Jessica taikoo prinsessatukan kuosiin!

Anna laittaa räpsyttimet kuntoon ;)

Sitten päästäänkin siihen kaunistautumispuoleen (prinsessana olemista). Laitetaan pidennykset, värit, meikit, ripset, kynnet ja sokeroinnit (koko kroppa, kyllä siis aivan kaikki  pois,auts!). Se kauan odotettu viimeistelyviikko itselläkin lähenee. Toki tietynlaiset asiaan  kuuluvat hoidot aloitetaan jo ajoissa. Itsellä on käynyt hyvä tuuri kun omistaa alalta ystäviä, jotka hoitavat nämä täydellisesti ♥! Kauneusstudio86 on hyvän ystäväni Jessican omistama n. vuoden vanha liike ja hän hoitaa kisalookkini eli prinsessahiukseni ja meikkini kuntoon lavalle sekä myös kuvauksiin. Kätevästi tämän liikkeen alakerrasta löytyy toisen ystäväni pitämä liike Beauty Studio Anna. Anna hoitaa  sokerointini sekä ripset kuosiin lavalle sekä kuvauksiin (ah,ihanaa saan prinsessa  räpsyttimet). Olen käynyt hänellä myös kavitaatiohoidoissa joka  on tarkoitettu vartalomuokkaukseen, kiinteytykseen ja selluliitin, sekä ongelmapaikkojen rasvakertymien hoitoon ja radiofrekvenssihoidoissa, jonka tarkoitus olisi kiinteyttää ihoa  (näin äitinä ja painon jojoillessa en ole välttynyt löysältä nahalta - joten tästä loistava apu tähän ). Ei jokainen kisaaja kuitenkaan tällaisissä käy, eikä ole tarvetta, mutta dieetin tueksi aivan mahtavaa, että itsellä siihen ollut mahdollisuus.

Studio LeBlankin Satu Airio sitten taas taikoo prinsessakynteni kondikseen kuviin ja lavalle. Satu loihtii kynsiisi mm. 3D-koristelut ja erilaiset maalaukset rautaisella ammattitaidolla. Satu on ennenkin laittanut kynsiäni ja on tähän astisista ensimmäinen, joka on omissa haastavissa lapionmallisissa räpylöissäni saanut oikeasti todella kestävät ja nätin malliset kynnet! En malttaisi odottaa kisakynsiäni!! Jarno Lindholm sitten taas on Studio Leblankin valokuvaaja ja ottanut osan tämänkin kirjoituksen kuvista. Todella ammattitaitoinen kuvajaa jolla loistavia ideoita. Tykkäan paljon hänen kuvaustyylistään ja olen useamman kerran ollutkin hänellä kuvattavana. Jarno osaa hyvin ohjata kuvattavaa ja omaa sopivan rennon asenteen jolloinka itsekkin rentoutuu. Mahtavia tyyppejä tämä pariskunta,Satu ja Jarno!

Tällaiset kynnet kuvauksiin tällä kertaa =)

Paljon tämä vaatii myös ymmärrystä läheisiltä tosin omalla kohdalla ei varsinaisesti kyllä  tälläkään saralla ole mitään suurempia ongelmia ollut. Lasten kanssa arki sujuu niinkuin aina. Hienosti saa sovellettua omat diettipöperöt ja rytmit lasten arkeen, eikä täällä lapset edes pahemmin ihmettele, vaan ymmärtävät kyllä hienosti omalla tavallaan ja kannustavatkin. Toinen muksuista meinasi että he tulee kyllä sellasen ison lakanakyltin kanssa kannustamaan äiteetä sitten kisoihin (eivät kyllä ole tulossa :D ). Toinen muksuista  maalaili jo pokaalin paikkaa legohyllylle sinne legojen sekaan :). Kyllä kaiken saa  organisoitua toimivasti jos jotain oikein haluaa ja se asenne, se asenne ratkaisee paljon. En  kyllä kuitenkaan suosittele ajoittamaan kisadiettiä esim. samaan aikaan hääjärjestelyjen  kanssa. Eli kannattaa olla kaukaa viisas ja ajoittaa sopivaan elämänvaiheeseen, jos  mahdollista :). Myös läheisten tuki tässä kohtaan on mittaamattoman arvokasta joten suuresti saan kiittää myös vanhempiani sekä ystäviäni kaikesta tuesta ♥

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

Prässissä se ystävyys punnitaan ;) (Studio LeBlank, Jarno Lindholm)

Jänniä aikoja eletään nyt mutta nautin kyllä täysin siemauksin kaikesta. Hyvillä fiiliksin kohti  kisoja! ♥

   Terkuin Kati