4. huhtikuuta 2016

Katin matka Bikini Fitness lavalle

Hei kaikki! 

Tässä kirjoittelee ahkera Gymillä kävijä sekä kevään Bikini Fitness kisalavalle nouseva, reipas äiti-ihminen. Gymillä tulee aikaa vietettyä melkein yhtä paljon kuin kotonakin, joten voisin sanoa, että paikka on kuin toinen kotini - joten varmasti moni on minut siellä nähnytkin.  

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

No kuka minä sitten olen? Olen 30-vuotias kahden pienen pojan äiti. Olen parturi­kampaaja ja juuri sain matkailualan perustutkinnon opinnot valmiiksi, onnea minä. Olen aina tykännyt touhuta paljon, jatkuvasti monta rautaa kuumana samaan aikaan ja lastenkin kanssa tulee touhuttua paljon kaikenlaista: kuten säännölliset uimahallireissut ja ulkoilut. Paljon on tullut matkan varrella kaikenlaista koettua ja monennäköistä työtä tehtyä, mutta kaikki mihin ryhdyn ja mitä teen, pyrin sen tekemään olemalla aina intensiivisesti läsnä: niin treeneissä kuin lastenkin kanssa. Olen siis välillä vähän turhankin energinen tapaus, enkä tykkää olla kauaa paikallani, vaikka sekin tekee välillä ihan terää. :)
2012 otettuja kuvia minusta ja lapsista, joskus näemmä ollut blondikin ;D
Minä 2010 ja minä 2014, vähän saatu jo lihasta luitten päälle ;)

Taustastani:
Vuosia ravasin eri kuntosaleilla pääasiassa jumpissa, satunnaisesti salillakin. Kaikenmaailman jumpat, spinnit ja BodyPumpit, BodyStepit ja kahvakuulailut yms. täyttivät kalenterin jopa 5­-7 kertaa viikossa. Mitä useampi jumppa putkeen, sen parempi. Täytyi olla hyvä kunto kun niin paljon jaksoi. Olonikin oli ihan super, mutta peilikuva ei kyllä ollut yhtään niin super kuin olisi tuolla liikuntamäärällä luullut olevan. Olin siis ns. ”laihaläski”.

Gymillä aloin käydä toisen lapseni ollessa noin puolivuotias ja tämä oli kyllä yksi ihan parhaita päätöksiäni. Ihana sali ja ihana henkilökunta!♥ Aloitin alkuun samalla tapaa hurjilla jumppaputkilla kuin aikasemminkin, mutta tavoitteenani oli kroppa mitä ei ihan näillä keinoin saatu ja sen tajusinkin vasta myöhemmin. Ruokavaliokin oli itselläni silloin luokkaa: syö kuin hiiri (en tätä silloin tajunut).

Minä ja mun paras koutsi Hanna Saario ♥
Gymillä sitten näin ekaa kertaa Saarion rouvan treenaamassa ja kattelin että wou tuota minäkin haluan tehdä ja päätin ottaa yhteyttä häneen. Tavoitteeni kerrottuani muuttuikin ryhmäliikunnat melkein kertarytinällä salin puolelle ja voi sitä ruuan määrää mitä ruokavalioon iskettiin. Pari viikkoa siinä meni, että oppi syömään edes sen vaadittavan aamupala määrän kokonaan. Ennen kun ei sitä aamupalaa kuulunut omaan ruokavalioon ollenkaan. Pitkä matka tässä on käyty ja samalla opittu, että parhaiten sitä kroppaa saa muokattua salilla ja syömällä - yhtään kuitenkaan väheksymättä ryhmäliikuntoja! :) Kisadieetin myötä olen päässyt nyt hiukan taas nauttimaan myös niistä ryhmäliikunnoistakin, joita Gymiltä löytyykin todella kattavasti aamusta iltaan! ;) On tullut käytyä lähinnä spinningissä ja kehonhuoltoon liittyvillä tunneilla (ei nyt ruveta kuitenkaan liian hurjaksi näin dietillä :D)!

Pienen aikakauden olen minäkin ollut hiukan isommassa kunnossa (perus parisuhde lihotti ja sain lapsen sekä “raskauskilot”). Muistan vieläkin kuin eilisen sen, kun tulin laitokselta kotiin  pienen nyytin kanssa, voi sitä onnea, ♥ mutta kun uskaltauduin vaa’alle niin mitä ihmettä: vain viisi kiloa jäi laitokselle?! Tähän voi varmasti monikin äiti samaistua, eikö? Ei se mennytkään ihan niinkuin piti (valitettavasti näiltä ajoilta ei pahemmin kuvamateriaalia löydy)… No ne  raskauskilot sai nopeasti kyytiä ja samalla kaikki muukin mielestäni ylimääräinen ja reilussa vuodessa olin takaisin kunnossa. Alimmillaan paino huiteli siellä 45kg (okei ehkä vähän meni  överiksi). Pituutta minulla on 168cm. Toinen raskaus menikin sitten aivan toisella tavalla,vielä viimeisillä viikoillakin kävin melkein normaalisti salilla, spinnissä ja pumppitunnillakin. Olo oli loistava ja synnytyskin sekä siitä palautuminen meni naurettavankin helposti (siis voiko näin  edes sanoa mutta totta se on). Mitään raskauskilojaan ei varsinaisesti edest tullut ja hyvin  pian synnytyksestä aloitinkin jo kuntoilut taas, alkuun kotosalla ja sitten pikkuhiljaa salin ja uimisen merkeissä kunnes löysin tieni Gymille. 
Gymillä salilla painoilla räpeltämistä 2014 maaliskuussa. Ps. Taitaa tuo ammatti paistaa läpi alati muuttuvasta tukkatyylistä ;)

Hannan kanssa tapasimme kunnolla ensi kerran 2013 alkuvuodesta. Tavoitteeksi heitin Eva Whalströmin kropan: tuolta haluan näyttää. Tuolloin olin hiukan jo itsenäisesti saanut painoa lisää, silloin sitä oli n. 53kg. Siitä sitten lähti pikkuhiljaa etenemään se meikäläisen treenailu ja niinhän sitä sanotaan että nälkä kasvaa syödessä ;)! Kesällä 2014 lyötiin Hannan kanssa kisatavoite lukkoon ja nyt se sitten olisi edessä Fitness Classic 2016 bikini  fitness beginnerseissä. En todellakaan olisi tässä pisteessä ilman Hannan tukea ja tietotaitoa. Hänen kanssaan on  ollut ilo kulkea tätä matkaa!  Hanna kilpailee aktiivisesti IFBB:n Bodyfitness -lajissa ja kuuluu  Suomen Fitness ­maajoukkueeseen. Tässä muutamia hänen saavutuksiaan, 2011  tulokasvoitto lisäksi PM overall­voitto vuonna 2012, PM­voitto v. 2015, Suomen mestaruudet  vuosina 2012 ja  2014, joista 2014 myös overall­voitto, MM4­ sijoitus (2014) sekä Arnold  Classic Europe 4.sija vuosilta 2014 ja 2015.  Aika hyvin,eikö? ;) Tästä pääset Hannan blogiin.

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

Nyt ehkä jollain käy mielessä että sillähän on niitä tatuointejakin aika paljon... Jep, olen itsekin aikoinaan ajatellut, että ei varmaan kannata kisata, koska mulla tosiaan on nämä  tatuoinnit ja niitähän ei siis saa kisoissa edes peittää (toki tätäkin tästä huolimatta jonkin  verran tehdään) mutta eihän nämä tatuoinnit mua kuitenkaan millään tavalla estä  kisaamasta. Ne voi ehkä olla jonkinlainen hidaste lajissa menestymisen suhteen, mutta ei ne este ole. Asiaa pohtineena olen tullut siihen tulokseen, että täysillä omana itsenä ja ylpeänä aion lavalle nousta - enkä edes yritä peittää mitään!:)

Studio LeBlank, Jarno Lindholm

Fiilis on hyvä, sitä se on ollut koko dietin ajan. Mitä se sellainen kooma oikein on,mistä kaikki puhuvat? :) Omalle kohalle ei ainakaan ole osunut (vielä,koputan äkkiä puuta). Toki aina joukkoon  mahtuu huonompiakin päiviä tai kun väsyttää, mutta ne kuuluvat normaaliin arkeen muutenkin. Kroppa on kokenut matkan varrella hurjia muutoksia ja homma jatkuu vain. Tällä hetkellä näin dieetin loppumetreillä treenaan viidesti viikossa salilla sekä viidesti viikossa aerobista sekä kolme vartin intervallia.

Hannan kanssa nähdään ja ollaan yhteydessä viikoittain. Parempaa koutsia ei voisi olla! On treenattu todella lujaa ja paljon on myös naurettu. Mua naurattaa melkein aina, varsinkin jos treeni tuntuu oikein pahalta. Mitä pahempi niin sitä enemmän meinaa naurattaa. Joskus on vähän meinattu itkua turhertaa – eikä se oksennuskaan kaukana ole ollut. Kerran Hanna treenien lomassa totesi, että tuossa on roskis, oksenna sinne, niin sitten jatketaan (ei sitä oksua sentään kuitenkaan tullut). Enimmäkseen kuitenkin nauraen ja nauttien menty eteenpäin ja kaikki on todellakin ollut sen arvoista.
Noin kuukausi ennen kisoja
Loppua kohden yhteistreenien painopiste ollut posetreeneissä, mikä onkin oikeasti paljon haastavampaa hommaa kuin sitä uskoisikaan. Ei se ole ihan niin että sinne lavalle vaan mennä tepastellaan ja otetaan se asento ja that’s it. Niiden asentojen eteen pitää oikeasti tehdä todella kovaa työtä, että sen tosiaan saa näyttämään siltä että sinne tosiaan vaan mennään ja  otetaan se asento eikä tunnu missään :D. Omalla kohdalla tämä on ehkä ollutkin se kaikkein haastavin puoli koko hommassa, mutta sitkeällä harjoittelulla pääsee kyllä pitkälle - ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo tulla sen verran selkärangasta, että kuulkas hyvä tulee ;)!

Mitä muuta sitten kuuluu tähän kaikkeen valmistautumiseen?
Rankat treenit vaatii myös paljon lepoa ja kehonhuoltoa. Ennen kaikkea siis tuota lepoa. On pitänyt oikein itsekin rauhoittaa tätä sisäistä duracelpupuani, joka haluaisi sännätä edes takas aamusta iltaan. Kuitenkin olen sen huomannut, että kroppa tarvitsee nyt enemmän sitä lepoa ja näin olen siis fiksuna tyttönä asiani järjestänyt niin, että on myös aikaa sille levolle ja huollolle. Ostin  jopa rullan kotiin (okei myönnän, olen hieman laiska tämän suhteen, joten enemmänkin lasten  leluksi se on päätynyt). Onneksi kuitenkin rakkaalta salilta löytyy kätevästi myös hierontapalvelu Mikko  Rantanen, jota ei voi muuta kuin lämpimästi suositella! Mikon käsittelyssä käyn normaalisti noin 2­-3 viikon välein, mutta näin dieetillä käyn siellä ihan viikoittain. Ei se aina mikään nautinto ole kun noita lihaskalvoja availlaan, mutta kyllä kannattaa panostaa myös tähän.
Kauneusstudio 86, Jessica taikoo prinsessatukan kuosiin!
Anna laittaa räpsyttimet kuntoon ;)
Sitten päästäänkin siihen kaunistautumispuoleen (prinsessana olemista). Laitetaan pidennykset, värit, meikit, ripset, kynnet ja sokeroinnit (koko kroppa, kyllä siis aivan kaikki  pois,auts!). Se kauan odotettu viimeistelyviikko itselläkin lähenee. Toki tietynlaiset asiaan  kuuluvat hoidot aloitetaan jo ajoissa. Itsellä on käynyt hyvä tuuri kun omistaa alalta ystäviä, jotka hoitavat nämä täydellisesti ♥! Kauneusstudio86 on hyvän ystäväni Jessican omistama n. vuoden vanha liike ja hän hoitaa kisalookkini eli prinsessahiukseni ja meikkini kuntoon lavalle sekä myös kuvauksiin. Kätevästi tämän liikkeen alakerrasta löytyy toisen ystäväni pitämä liike Beauty Studio Anna. Anna hoitaa  sokerointini sekä ripset kuosiin lavalle sekä kuvauksiin (ah,ihanaa saan prinsessa  räpsyttimet). Olen käynyt hänellä myös kavitaatiohoidoissa joka  on tarkoitettu vartalomuokkaukseen, kiinteytykseen ja selluliitin, sekä ongelmapaikkojen rasvakertymien hoitoon ja radiofrekvenssihoidoissa, jonka tarkoitus olisi kiinteyttää ihoa  (näin äitinä ja painon jojoillessa en ole välttynyt löysältä nahalta - joten tästä loistava apu tähän ). Ei jokainen kisaaja kuitenkaan tällaisissä käy, eikä ole tarvetta, mutta dieetin tueksi aivan mahtavaa, että itsellä siihen ollut mahdollisuus.

Studio LeBlankin Satu Airio sitten taas taikoo prinsessakynteni kondikseen kuviin ja lavalle. Satu loihtii kynsiisi mm. 3D-koristelut ja erilaiset maalaukset rautaisella ammattitaidolla. Satu on ennenkin laittanut kynsiäni ja on tähän astisista ensimmäinen, joka on omissa haastavissa lapionmallisissa räpylöissäni saanut oikeasti todella kestävät ja nätin malliset kynnet! En malttaisi odottaa kisakynsiäni!! Jarno Lindholm sitten taas on Studio Leblankin valokuvaaja ja ottanut osan tämänkin kirjoituksen kuvista. Todella ammattitaitoinen kuvajaa jolla loistavia ideoita. Tykkäan paljon hänen kuvaustyylistään ja olen useamman kerran ollutkin hänellä kuvattavana. Jarno osaa hyvin ohjata kuvattavaa ja omaa sopivan rennon asenteen jolloinka itsekkin rentoutuu. Mahtavia tyyppejä tämä pariskunta,Satu ja Jarno!
Tällaiset kynnet kuvauksiin tällä kertaa =)
Paljon tämä vaatii myös ymmärrystä läheisiltä tosin omalla kohdalla ei varsinaisesti kyllä  tälläkään saralla ole mitään suurempia ongelmia ollut. Lasten kanssa arki sujuu niinkuin aina. Hienosti saa sovellettua omat diettipöperöt ja rytmit lasten arkeen, eikä täällä lapset edes pahemmin ihmettele, vaan ymmärtävät kyllä hienosti omalla tavallaan ja kannustavatkin. Toinen muksuista meinasi että he tulee kyllä sellasen ison lakanakyltin kanssa kannustamaan äiteetä sitten kisoihin (eivät kyllä ole tulossa :D ). Toinen muksuista  maalaili jo pokaalin paikkaa legohyllylle sinne legojen sekaan :). Kyllä kaiken saa  organisoitua toimivasti jos jotain oikein haluaa ja se asenne, se asenne ratkaisee paljon. En  kyllä kuitenkaan suosittele ajoittamaan kisadiettiä esim. samaan aikaan hääjärjestelyjen  kanssa. Eli kannattaa olla kaukaa viisas ja ajoittaa sopivaan elämänvaiheeseen, jos  mahdollista :). Myös läheisten tuki tässä kohtaan on mittaamattoman arvokasta joten suuresti saan kiittää myös vanhempiani sekä ystäviäni kaikesta tuesta

Studio LeBlank, Jarno Lindholm
Prässissä se ystävyys punnitaan ;) (Studio LeBlank, Jarno Lindholm)

Jänniä aikoja eletään nyt mutta nautin kyllä täysin siemauksin kaikesta. Hyvillä fiiliksin kohti  kisoja! ♥

   Terkuin Kati