SE VIIMEINEN LAIHDUTUSKUURI

 

Miksi aloitin projektini?
Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lihonut ja laihtunut vuoronperään. Olen ollut pariin otteeseen painonvartioissa ja laihduttanut yhteensä pienen ihmisen verran. Ja joka kerta kilot ovat palanneet. Kahdeksan vuotta sitten avioeron myötä hoikistuin taas aikalailla. Tein töitä lähes ympäri vuorokauden ja syömiset unohtuivat. Sitten kohtasin elämäni rakkauden ja onnellisessa parisuhteessa alkoivat kilot kertyä. Tein  edelleen paljon fyysistä työtä, joten paino pysyi kuitenkin jotenkin aisoissa. 1½ vuotta sitten työkuviot helpottuivat ja sain enemmän "omaa aikaa". Pystyin tekemään mitä vaan, vapaa-aikaa oli enemmän kuin koskaan. Ja mitä se tarkoitti? Töiden jälkeen sohvalle telkkaria katsomaan ja mielellään karkkipussi tai keksipaketti kaveriksi. Ruoka-annokseni olivat niin isoja, että rekkakuskitkin olisivat olleet niistä kateellisia. Kävin toki edelleen koirien kanssa kävelemässä. Valitsin vain entistä helpompia lenkkipolkuja, ettei vain pulssi nousisi tai jalat tulisi kipeäksi.

Sitten tuli kesä 2015. Lomailin heinäkuussa ja olin kiitellyt kylmää kesää, ettei tarvinnut laittaa mitään paljastavaa päälle. Mukavan väljä ja peittävä neulepaita oli paras ystäväni pukeutumisen saralla. Olo oli kuitenkin muuttunut todella tukalaksi. Töissä oli hankala kyykistyä ja kumarrella. Jokainen arkinen askare tuntui vaativan entistä enemmän ponnisteluja. Välttelin illanviettoja, joissa saatettaisiin käydä saunassa. En olisi kehdannut riisuuntua edes ystävieni edessä. Loman aikana kävin vaa-alla ja se näytti jotain sellaista, mitä en ikinä uskonut näkeväni. Jotain, mikä oli mielestäni tavalliselle naiselle aivan liikaa. 100 kg!

Miten minä aloitin?

Elokuun alussa otin yhteyttä Pirittaan ja pyysin apua. Keskusteltuamme hetken tilanteestani, hän lupasi ottaa haasteen vastaan ja auttaa minua kohti terveempää ja hoikempaa elämää. Aloituspainoni oli 96,7. Siitä alkoi uskomaton matka kohti vuodenvaihdetta. Olin asettanut tavoitteeksi painaa silloin 80 kiloa. Eli pudotettavaa oli 16,7 kiloa viidessä kuukaudessa. 

Sain ruokavalio ohjeet, joita noudatin pilkuntarkasti. Alussa täytin ruokapäiväkirjaa, mutta muutamien viikkojen jälkeen alkoi ruokavalio olla sen verran tuttu, että päiväkirjan kirjoittelu jäi. Treenasin Pirittan valvonnassa salilla kaksi kertaa viikossa ja lisäsin siihen 2-3 kertaa sauvakävelylenkit ja 1-2 kertaa joku ryhmäliikunta tunti Gymillä. Pidin huolta, että liikuin 5 kertaa viikossa ja pidin myös vapaa- ja lepopäivistä kiinni.

Vaa'alla käytiin treenien ohessa pari kertaa kuukaudessa. Ja paino alkoi pudota. Kotona sain mieheni täyden tuen projektiini, mutta silti tuli väistämättä tilanteita, kun pinna oli todella tiukalla. Elimistö oli ihmeissään vähentyneistä hiilareista. Missä kaikki sokeri? Alkuun tuntui, ettei jaksa syödä kaikkea sitä ruoka määrää, mutta siihen totuttua alkoi olla jatkuva nälkä. Vahtasin kellosta, koska on taas lupa syödä. Haasteita oli kokoajan ja joka paikassa. Töissä oli jatkuvasti tarjolla pullaa tai makeisia. Omat heikkoudet ovat salmiakki, keksit ja pullat. Pidän siis makeasta ja sitä kaipasin useasti.

Pidin kiutenkin pintani. En antanut periksi houkutuksille jo senkin takia, että vuokseni oli nähty valtavasti vaivaa. Piritta kehitteli joka kerralle verrattomat treenit ja tarkkaili syömisiäni. Vaikka tein tätä itselleni, en halunnut tuottaa hänelle pettymyksiä, jos olisin piittaamattomuuttani tehnyt turhaksi kaiken sen vaivannäön.

Sitten tuli välipunnituksen aika. Painoa oli lähtenyt 11,5 kiloa. Olimme yli kolme kiloa aikataulua edellä. Aloin hiljaa mielessäni miettiä, voisinko päästä -20 kiloon vuodenvaihteeseen mennessä. Suhtauduin lähes orjallisesti ruokavaliooni. Kaikki syömäni ruoka meni vaa'an kautta. En pistänyt mitään ylimäärästä suuhuni. Päässäni takoi niin kovasti vain seuraavat treenit tai ruokailut, että tunsin halkeavani. Rauhalliset lenkit vanhenevien koirieni kanssa olivat yhtä piinaa. Pulssi ei noussut enkä hengästynyt, tuntui, ettei siitä ollut mitään hyötyä.

Vasta, kun laihdutusta oli takana nelisen kuukautta, alkoi pää tulla mukaan. Aloin nauttia myös hidastempoisista lenkeistä. En enää kylässä jäätynyt tarjottavien edessä ja kieltäytynyt kaikesta tarjolla olevasta, vaan napsin sieltä itselleni sopivat isompaa numeroa tekemättä.

"Joulukuu oli mukavan lämmin näin kesäihmiselle ja pääsin hienosti liikkumaan luonnossa. Töissäni olen kokoajan hälinän keskellä ja niinpä luonnon rauhassa tekemäni lähes kahden tunnin sauvakävelylenkit ovat henkireikäni. Maltoin viimein myös pysähtyä ihastelemaan vuoden viimeisiä auringonsäteitä lähijärven rannalle. Ja kiipeämään omalle voimakukkulalle, josta on huikeat näkymät järven ja meren yli. Aloin viimein saamaan hyvänolontunteita muustakin kuin syömisestä."

Vuoden viimeiset päivät olivat käsillä ja loppupunnitus läheni. Olin selvinnyt joulusta mielestäni todella hyvin. Jouluaattona herkuttelin kaikilla jouluruuilla ja suklaallakin. Mutta vain sen yhden päivän. Tämän viiden kuukauden aikana olen yrittänyt opetella kohtuullista syömistä ja herkutteluakin. Hyvän ruuan ystävänä eteeni tulee jatkossakin edelleen ihania illallisia hyvien ystävien kanssa, enkä aio tuolloin kaloreita laskea. Mutta tulen pitämään huolen siitä, ettei herkuttelu jatku yhtä päivää pitempään. Herkkupäivän jälkeen jatkuu kevyt ja terveellinen ruokavalio.

Vuoden viimeinen päivä ja viimeinen punnitus. Alussa sovimme Pirittan kanssa viiden kuukauden mittaisesta projektista ja se oli saamassa pisteen. Olin asettanut tavoitepainokseni 75 kg, ja toivoin saavuttavani sen joskus keväällä. Siitä tulisi sellainen paino, jota en ikinä aikoisi enään ylittää. 

Nousin pelonsekaisin tuntein vaa-alle. Sain tovin odottaa tulosta, mutta Pirittan kasvoilta paistoi tyytyväisyys. Tiesin, että hyvä tulos oli tulossa, mutta kuinka hyvä? Tulos oli loistava! Olin ylittänyt itseni moninkertaisesti ja tehnyt jotain sellaista, mihin en oli yksinäni ikinä pystynyt. 75 kg. Olin laihtunut viidessä kuukaudessa 21,7 kiloa!

Kiitokset
Tässä kohtaa ansaitut kiitokset kaikille tukijoilleni. Kiitos työkaverit. Kiitos vanhemmat. Kiitos ystävät. Kiitos rakas aviomieheni. Kiitos Gymin henkilökunta. Ja isoimmat kiitokset, isommat, kun tässä pystyn edes välittämään, sinulle Piritta! Ilman ammattitaitoasi, ilman olkapäätäsi, ilman yhteisiä itkuja ja nauruja en olisi onnistunut. En mitenkään.

Mitä sitten seuraavaksi?

Mutta tämä ei ollut vielä tässä. Olin joskus pari vuotta sitten sanonut, että haluan olla elämäni kunnossa, kun täytän 40. Tuohon päivään on nyt neljä kuukautta aikaa, joten tulette myös jatkossa näkemään minut ahkerasti salilla. Ja tästä urakkani vasta alkaa. Helpoin osuus on nyt takana ja nyt täytyisi opetella tasapainoista elämää liikunnan ja ravinnon suhteen. Elämässä tulee jatkossakin olemaan haasteita ja niistä on vaan kahlattava läpi. Mutta olen saanut niin hyvät opit, että toivon niiden avulla haasteiden kohtaamisen olevan edes hitusen helpompaa. ♥

- Johanna